Huppari itselle

Kaapissa on pyörinyt jo pitkään iso pala sydänlukkotrikoota. Alunperin ajatuksena oli tehdä tästä tunika, mutta kangasta ostaessa en ottanut huomioon kankaan joustamattomuutta (on 100% puuvillaa). Kerran jo yritin myydäkkin kangasta pois, mutta kukaan ei ollut innokas ostamaan sitä. Hyvä niin, sillä tästähän tulikin uusi lempivaate itselleni. Löysänä hupparina kangas ainakin ensimmäisen käyttökerran perusteella toimii hyvin. Olen varsinainen kuumakalle, joten ohut trikoo hupparin materiaalina on varsin mukava.

Kaava on joka tyypin kaavakirjasta. Oikean koon kanssa oli vain hankaluuksia. Valitsin kaavan koon omien mittojeni perusteella. Taulukon mukaan kokoni olisi ollut L. Vähän ihmettelin kaavojen suurta kokoa, mutta ajattelin vaan yksinkertaisesti olevani niin suurikokoinen. Hupparia sovittaessa tajusin mokani. Se olisi ollut sopiva isolle harteikkaalle miehelle, mutta päälläni se oli varsinainen säkki. Kärsimättömänä ihmisenä päätin mennä helpoimman kautta; saumuroin kaikista saumoista (paitsi hupusta ja pääntiestä) 3-4cm pois ja pätkäsin hihoista 10cm. Lopputuloksen näkee kuvista, aika sopiva tuli mielestäni. Helma olisi voinut kyllä olla vähän lyhyempi ja hihat pari senttiä pidemmät.
Kangas siis on sydänlukkotrikoota (sampsukasta), hupun vuori mustaa collegea, hihoissa ja helmassa mustaa resoria, sekä hupun saumassa vielä puuvillapitsinauhaa.